Riitänkö minä

Viime viikkoina julkista keskustelua on käyty opettajien uupumuksesta. Ylen uutisen mukaan n. 60% opettajista on harkinnut alanvaihtoa. Yleisimmät syyt alanvaihdon harkitsemiselle ovat työn kuormittavuus, lisääntynyt työmäärä ja palkkataso.

Lähdin pohdiskelemaan työn kuormittavuutta. Ensiksi pari lainausta eräästä dokumentista:

”Perusopetuslain mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Tuen tarpeen varhaiseksi havaitsemiseksi oppilaiden oppimisen edistymistä ja koulunkäynnin tilannetta tulee arvioida jatkuvasti. ”

”Tuki annetaan oppilaalle ensisijaisesti omassa opetusryhmässä ja koulussa erilaisin joustavin järjestelyin, ellei oppilaan etu tuen antamiseksi välttämättä edellytä oppilaan siirtämistä toiseen opetusryhmään tai kouluun.”

”Jokaisen opettajan tehtävänä on ohjata tukea tarvitsevaa oppilasta koulunkäynnissä ja eri oppiaineiden opiskelussa. ”

”Opetus ja kasvatus tulee järjestää yhteistyössä huoltajien kanssa siten, että jokainen oppilas saa oman kehitystasonsa ja tarpeidensa mukaista opetusta, ohjausta ja tukea. ”

”Oppilaan oppimista ja koulunkäyntiä tulee seurata ja arvioida säännöllisesti tehostetun tuen aikana.”

”Jokaisen oppilaan tulee saada käsitys siitä, mitä hänen on tarkoitus oppia ja miten hänen suoriutumistaan arvioidaan. ”

”Opettajan tulee dokumentoida arvioinnit niistä näytöistä, jotka vaikuttavat oppilaan summatiiviseen arviointiin.”

Tuttua tekstiä varmasti monelle. Mutta, jos et vielä arvannut, niin lainaukset ovat opetussuunnitelmasta, jonka mukaan meidän tulee toimia.

Viimeistään tässä vaiheessa matikistin pitää päästä lukuihin. Ruskolla tehostetun tuen oppilaita on n. 13% ja erityisen tuen oppilaita 11%. Uskoisen sen olevan valtakunnallista tasoa. Yläkoulun opettajalla voi olla oppilaita n. 150 opetettavana, joten keskimäärin tuen oppilaita vähän vajaa 40. Tuen tarve vaihtelee yksilöllisesti esim. oppiaineen mukaan. Joten vaikka alakoulun opettajalla on vähemmän oppilaita, tuen tarpeen yksilöllisiä muotoja on silti paljon. Opsista tiivistettynä tuen tarpeen oppilaita pitää tukea yksilöllisesti, yksilölliset oppimistavoitteet pitää avata sekä oppilaalle että huoltajalla ja tuen tarvetta pitää säännöllisesti pystyä tarkastelemaan ja arviointia dokumentoimaan. Oppilaista moni voi olla uusia, joten opettajan aivokompuutteri on helposti punaisella tuen konkretisoimisessa luokkahuoneessa. Ja pitäähän tavalla tai toisella pystyä tukemaan ja huomioimaan myös yleisen tuen oppilaita. Ehkä tästä syystä moni opettaja pohtii, riitänkö minä.

Uupumuksesta syytetään usein inkluusiota. Tilastoja minulla ei ole, mutta minusta tuntuu, että laaja-alaisen erityisopetuksen resurssit ovat kouluissa vähentyneet. Yhä useampi laaja-alainen joudutaan kouluissa sitomaan isojen vaikeuksin kanssa painivien oppilaiden pienryhmän tueksi. Eli perusryhmiin integroidaan yhä enemmän laaja-alaista tukea tarvitsevia tehostetun tuen oppilaita.

Luotettavaa tilastoa en löytänyt, mutta uskon erityisopettajien määrän olleen viime vuosina kasvussa. Silti inkluusio taitaa toteutua pakonkin edessä, sillä laaja-alaista tukea on liian vähän tarjolla. Omasta mielestä inkluusiota ei kannata myöskään ajatella mustavalkoisesti pahana, siinä on myös monia hyviä puolia mm. oppilaiden sosiaalisen kasvun tukemisessa ja moniarvoisen kulttuurin edistäjänä.

Takaisin lukuihin tai oikeastaan dataan yleensä. Meillä tuskin on mahdollista lähteä pienryhmämuotoisesti tukemaan lähes neljäsosaa oppilasta, jotka siis ovat tehostetun tuen piirissä. Integrointia tarvitaan siis joka tapauksessa. Uskon myös, että digitaalisilla palveluilla yhä paremmin voidaan tukea oppilaan perustaitojen oppimista. Mutta vielä siellä ollaan lapsen kengissä ja siihen menee monta vuotta. Mutta opettajalle tarjottavan tuen kohdentamista voitaisiin vaikka heti tehdä nykyistä paremmin. Tähän liittyen julkisuudessa ollaan keskusteltu ryhmäkokojen pienentämisestä. Itse koen, että siinä on oikeastaan liikaa mutkia. Ryhmäkoko ei välttämättä ole opettajalle kuormituksen suurin indeksi. Ryhmädynamiikka vaikutta minusta paljon enemmän. Meidän pitää siis datasta kaivaa muun muassa opettajakohtaisesti hänen oppilaista:

  • Kuinka paljon opettajilla on tehostetun ja erityisen tuen oppilaita?
  • Onko poissaolojen määrässä lähiaikoina paljon poikkeavuuksia?
  • Montako pedagogista asiakirjaa opettajalle liittyy?
  • Miten arvosanat ovat eri aineissa kehittyneet pitkällä ajanjaksolla?
  • Liittyykö oppilaisiin muita huolisignaaleja, kuten esim. kurinpitotoimia tai tuntimerkintöjä?

Sama tarkastelu pitäisi tehdä myös luokanvalvonnan kannalta. Jos luokassa on paljon tuen piirissä olevia oppilaita, luokanvalvojan pesti voi olla yksi suurimmasta työaikasyöpöstä. Korvauksetkin ovat usein pieniä. Eikä korvauskaan auta, jos aika ei riitä hoitamaan näiden töiden lisäksi opettajan muita töitä.

Kuten mainitsin, tämä kaikki voidaan tehdä heti Primuksen datalla. Koulusta.fi-hankkeessa raportit on jo mallinnettu valmiiksi ja tavoitteemme mukaisesti mallin pitäisi sopia joka kunnan Primuksen dataan. Kunhan saamme kaikki pohjalle tarvittavat tekniset palaset kohdalleen ja raportit tuotantoon, pääsevät 15 hankekuntaa kokeilemaan näitä asioita käytännössä. Raportit eivät kuitenkaan ratko ongelmia, mutta ovat työkaluna resurssien jakamisessa ja mahdollisten uusien resurssien hankkimisessa. Jospa voisimme ennakoida opettajalle tarjottavaa tukiresurssia ennen kuin uupumus ehtii iskeä ja oireilla. Numeroiden kautta voimme ehkä myös päästä arviomaan dokumentointiin käytettyä hyötyä suhteessa oppilaan kokemaan konkreettiseen tukeen.

Samalla tavalla asiaa pitää tarkastella myös muun henkilöstön osalta. Ja tietysti myös oppilaiden. Juuri julkaistun kouluterveyskyselyn mukaan meillä Ruskolla oppilaista n. 25%  kokee riittämättömyyden tunnetta opiskelijana, tytöistä jopa yli 30%. Ja koulu-uupumusta kokee n. 23%, pojista 26,5%. Tästäpä seuraava fundeerattava askel meidän hankeryhmälle.

Uupumuksen takana on varmasti monia eri asioita. Mutta riittämättömyyden tunne voi yksinään uuvuttaa. Rahaa asian korjaamiseen tarvitaan, mutta pelkkä koulutusmäärärahojen lisääminen ei auta. Meidän pitää myös tietää, mikä on pielessä. Työntekijöiden tai oppilaiden tunnetta ei saa väheksyä, mutta päätösten rinnalle on hyvä saada myös toiminnasta kertynyttä tilastoa helposti luettavaan visuaaliseen muotoon.

Dataa hyödynnetään jo ennaltaehkäisevässä työssä

Neljässä kunnassa toimii yhteinen huolihuoltaja, jonka avulla pyritään tukemaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lapsia ja nuoria koulupolulla. Huolihuoltajan apuna toimii huolipisteytysjärjestelmä, jonka pohjana on koulun arjessa kirjattu Wilman data.

Lisätietoa

Koulusta – Koulun statistiikkaa historian valossa

Teksti: Janne Korsimo

Koulun toimintaympäristö on muuttunut digitalisempaan muotoon viimeisten 15-20 vuoden aikana. Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna muutos on ollut 2000-luvun alusta kohtuullisen nopea. Muun yhteiskunnan mukana valtio ja kunnat satsasivat ensin verkkoihin ja tietokoneisiin ja Wilma tuli korvaamaan reissuvihkoa. 2010-luvulta sähköiset oppimateriaalit alkoivat tehdä tulemistaan ja viimeisen 5 vuoden aikana henkilökohtaiset laitteet ovat yleistyneet koulussa ja pilvipalvelut löytyvät todennäköisesti jokaisesta suomalaisesta koulusta. Henkilökohtaisten laitteiden myötä digitaalisten oppimateriaalien ja ympäristöjen pedagogiset mahdollisuudet ovat monipuolisemmat kuin koskaan. Korona toi tähän kaikkeen vielä oman boostin. Nyt siis ollaan tilanteessa, jossa sähköisen toimintaympäristön myötä tietoa kerätään päivittäin valtavasti. Tiedon kerääminen on ensimmäinen askel kohti digitalisaatiota.

Digitalisaatio on termi, jota käytetään usein. Ehkä liiankin usein ja huolettomasti. Ajattelen, että toimintaympäristön digitointi ei ole vielä digitalisaatiota, vaan digitalisaatioon liittyy opetuksen ja oppimisen prosessien uudelleen miettimistä ja kerätyn datan hyödyntämistä. Digitaalisen toiminnan avulla luodaan uutta arvoa. Teamsissä tai Classroomissa järjestetty ja arvioitu projektityö tai sähköinen koe ei mielestäni ole vielä digitalisaatiota, jos itse palautuksen tai arvioinnin prosessi pysyy entisellään tai kerättyä dataa ei jatkojalosteta. Toimintaympäristöä on toki vaihdettu, mutta toimintaympäristön mahdollistamaa uuttaa arvoa ei välttämättä ole hyödynnetty.

Kaikki varmasti tiedostavat, että mahdollisuudet ovat olemassa. Dataa on paljon ja datan käsittelyn välineet ovat viime vuosina kehittyneet valtavasti. Moni meistä lienee osallistunut seminaareihin, joissa esille tulevat tiedolla johtaminen, tekoäly, AI, oppimisanalytiikka. Ja ne tulevat mullistamaan opetuksen ja oppimisen. Itse huomaan otsani menevän kurttuun näistä puheista. Otsa kurttuun siksi, että mielestäni tiedolla johtaminen ja tekoäly kaikkine hienoine termeineen eivät tule, vaan ne täytyy tuoda osaksi opetuksen ja oppimisen toimintaympäristöä mahdollistamaan aito digitalisaatio. Tekoäly tekee jo hienoja asioita esim. puheen tunnistuksessa ja yritysten kaupallisuuden tukemisessa, mutta tekoäly ei ole ameeba, joka mukautuu automaattisesti tarpeen mukaan. Meidän pitää itse valjastaa koneiden laskentatehon ja matemaattisten tilastollisten menetelmien mahdollisuudet palvelemaan satojen oppimiseen vaikuttavien asioiden analysointia. Meidän pitää tunnistaa ja tunnustaa, että olemme vielä pitkän matkan juoksussa siirtymässä verryttelyalueelta lähtöviivalle. Tiedolla johtamisen konkreettiset palvelut vaikkapa tekoälyä hyödyntäen vaatii työhaalareiden pukemista. Ja usean eri ammattilaisen voimin.

Nyt takaisin mahdollisuuksiin. Erityisesti Suomen mahdollisuuksiin. Mutuna heitän, että Suomessa mahdollisuudet ovat paremmat kuin missään muussa maassa. Meillä on paljon valmiita rakenteita, esim. kansallinen väestörekisteri ja muutoinkin kehittynyt tietoyhteiskunta. Rakastamme tilastoja. Olemme keränneet valtavasti tietoaineistoja, joiden datoja voidaan yhdistää kansallisen ID:n eli hetun perusteella. Tilastokeskuksella on valmis konsepti, jossa yhdistämisen voi tehdä tietoturvallisesti ja tietosuojan kansainvälisiä periaatteita noudattaen. Suomen yliopistojen tutkimus on kv vertailussa huipputasolla ja tilastokeskuksella ja yliopistoilla on valmiit prosessit datan siirtämiseksi tutkimuksen käyttöön. Peruskoulun ja lukioiden osalta meillä on kansainvälisesti hyvin erikoinen tilanne. Käytännössä Suomen oppilashallinnossa on yksi toimija, johon kerääntyy päivittäin melko yhteismitallista dataa peruskoulujen ja lukioiden arjesta koko Suomessa. Kyseinen tilanne voi markkinoiden kannalta olla monesta näkökulmasta hankala, mutta kansallisen analytiikan edistämisen kannalta se on ihanteellinen.

Tähän väliin hieman lukuja:

14 382 arvosanaa
81 017 tapahtumaa
73 899 tuntimerkintää
3 353 pedagogista asiakirjaa
3 602 tukitoimea
599 hakemusta ja päätöstä
10 786 koearvosanaa
796 oppilasta

Yllä olevat ovat lukuja Ruskon perusopetuksen oppilashallinnosta eli Primuksesta lukuvuodelta 2020-2021. Primusdatassa päästään monta vuotta taaksepäin. Pelkästään tuntimerkintöjä löytyy vuosien takaa yli 600 000. Rusko on pieni kunta, oppilaita hieman alle 800. Isoissa kunnissa dataa on siis aivan valtavasti. Ihminen ei pysty käsittelemään tällaisia datamassoja ja tekemään niistä johtopäätöksiä.

Näistä ajatuksista on syntynyt Koulusta.fi. Koulusta.fi on OPH:n Innovatiivisten oppimisympäristöhankkeiden verkkosivu. Ensimmäinen hanke alkoi jo vuonna 2018 viiden kunnan kesken. Nykyisin hankesivusto kattaa meneillään olevaa kaksi hanketta, joissa kuntia on mukana yhteensä 15.

Hankeavustusten avulla pyrimme luomaan kuntien yhteistä datamallia oppilashallinnosta. Datamallin avulla rakennetaan raportteja luokanopettajille, aineenopettajille, rehtoreille ja muulle johdolle, oppilashuollolle ja tietysti myös oppilaille. Erilaisten raporttinäkymien avulla pyritään tarjoamaan työkaluja parempien päätöksiin arjessa. Ja pienin askelin pyritään valjastamaan tekoäly osaksi arjen ratkaisuja. Haastan kaikki kunnat mukaan Koulusta.fi-hankkeiden tekijöiden kanssa miettimään, miten voisimme luoda uutta arvoa arjessa syntyvästä datasta.

Kansainvälisessä vertailussa jääkiekkotermein meillä on vielä muutamien vuosien ajan 5-3 ylivoima muita maita vastaan. Nyt on aika iskeä. Nyt tarvitaan myös lainsäätäjiltä rohkeutta päätöksiin, jotta analytiikan kehittäminen ja palvelujen rakentaminen Suomessa on mahdollista. Pelkkä oppilashallinnon datan käsittely ei nimittäin riitä. Oppilaan elämässä ja hänen verkostossaan tapahtuu paljon asioita koulun ulkopuolella, joilla on suora vaikutus oppimiskyvykkyyteen.

Pidetään tavoite kirkkaana. Tavoite ei ole voittaa muita maita. Tai kilpailla keskenään, kuka rakentaa hienoimmat käppyrät. Tavoite löytyy nimittäin suoraan opetussuunnitelmasta. Sen mukaan opetuksen järjestäjän pitää tukea lasta tai nuorta ihmisenä kasvussa. Ihan jokaista yksilönä.

Lait, tietosuoja ja etiikka

Oppimisanalytiikka avuksi oppimiseen -hankkeen tavoitteena on luoda ohjeistus kunnan yleissivistävän koulutuksen järjestäjän avuksi. Tätä tarvitaan tulevina vuosina enenevässä määrin, kun opetuksen järjestäjien omat analytiikkakokeilut lisääntyvät. Hanke luo turvallista ja kestävää mallia:

  • Mitä tietoja saa yhdistellä viranomaistehtävän puitteissa?
  • Milloin ja mikä tieto on pseudonymisoitava ennen yhdistämistä ja analyysia?
  • Milloin lain määrittämä opetuksen järjestämisen tehtävä ei enää riitä selittämään tarvetta analytiikan kehittämiselle, vaan pitää lähteä erillisten tutkimuslupien, vapaahtoisuuden ja lupakyselyiden kautta toteuttamaan tätä?
  • Mistä lähteistä on saatavissa yksiselitteistä tukea näiden asioiden määrittämiseksi?
  • Tietoturvan toteutuminen datan yhdistämisessä ja analyyseissa.

Reaaliaikaisia raportteja datalähteitä yhdistämällä

Oppimisanalytiikan kehittäminen edellyttää, että oppimisen dataa pystytään keräämään eri lähteistä yhteen ympäristöön analysoitavaksi. Datan keräämisessä huomioidaan, että sen pitää olla normaalin oppimistilanteen yhteydessä tapahtuvaa ja opettajan ja oppilaan oppimistavoitteita ja -tarpeita palvelevaa.

Oppimisanalytiikka avuksi oppimiseen -hankkeessa tuotetaan tietomallia, jossa Primuksesta viedään oppimiseen ja hyvinvointiin liittyvää dataa Googlen Cloud Platform -alustalle analysoitavaksi. Primus-dataan yhdistetään eri oppimisympäristöissä tapahtuvaa arviointidataa.

Hankkeessa kehitettävä toimintamalli toimii eheän ja kategorisoidun tietomallin perustana ja se on otettavissa nopeasti ja kustannustehokkaasti käyttöön muissa kunnissa. Mallin avulla saadaan tuotettua eri käyttäjärooleille helppokäyttöisiä ja reaaliaikaisia analytiikkaan perustuvia visualisoituja raportteja. Tietomallissa huomioidaan käyttäjä- ja ryhmäroolit, joiden avulla tietoa voidaan rajatusti näyttää vain niille, joilla on oikeus sitä nähdä.

Tietomalli toimii pohjana oppimisanalytiikan jatkokehittämiselle.

Hankkeessa tehdään myös tutkimusyhteistyötä, jonka puitteissa kunnan järjestelmissä sijaitseva oppijadata yhdistetään Tilastokeskuksen dataan. Tutkimusyhteistyön tavoitteena on luoda kansallista tietomallia siitä, miten oppilashallinnon dataa voidaan automatisoidusti ja tietoturvallisesti yhdistää muihin viranomaisrekistereihin.

Tiedolla johtamisen ja oppimisanalytiikan työkaluja

Oppimisanalytiikka avuksi oppimiseen -hankkeessa tuotetaan tiedolla johtamisen ja oppimisanalytiikan työkaluja opettajan, koulun ja opetuksen järjestäjän käyttöön. Hankkeessa rakennetaan myös tietomalli, jonka avulla oppimisen dataa voidaan yhdistää valtakunnallisiin (esim. Tilastokeskuksen) tietoaineistoihin.

Saavutettavia hyötyjä ovat esimerkiksi: 

Oppimisen tuki ja hyvinvointi

  • Saadaan analysoitua tietoa, miten esimerkiksi erilaiset tukimuodot vaikuttavat oppimiseen ja hyvinvointiin – päästään yksittäisistä tilannekuvista laajempiin aikasarjoihin ja syy – seuraussuhteiden analyyseihin. Päästään myös seuraamaan, mitkä toimenpiteet johtavat parhaiten tuen purkamiseen – tarkoitushan on, että tukipäätöksiä myös puretaan ja tuen portaissa siirrytään “alemmalle tasolle”. Pystytään yhteinäistämään koulujen tukikäytänteitä. 
  • Saadaan tietoa ja ymmärrystä siitä, mitkä tekijät oppimisessa voivat johtaa syrjäytymisvaaraan ja pystytään puuttumaan näihin tekijöihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. 
  • Saadaan koottua, reaaliaikaista tietoa esimerkiksi poissaolojen ja arvosanojen kehityksestä. Organisaation sisällä sekä valtakunnallisesti (data-luovutukset Tilastokeskukselle, Aalto-yhteistyö). Esimerkiksi korona-aikana reaaliaikaisesta Tilastokeskuksen data-aineistosta olisi ollut merkittävä hyöty. 
  • Tutkimuksen ja tutkimukseen pohjautuvan tiedon lisääntyminen. Yhtenäisiä ja selkeään tietomalliin perustuvia data-aineistoja pystytään helposti luovuttamaan (pseudonymisoituina) tutkimuskäyttöön. 

Tiedolla johtamisen tueksi

  • Pystytään ohjaamaan resursseja tehokkaammin sekä seuraamaan resurssien ja erilaisten tukitoimien vaikutuksia ja vaikuttavuutta. 
  • Saadaan laajemmin reaaliaikaista tietoa koulupiirien ja -alueiden kokonaistilanteesta, esim. alueen työllisyyskehityksestä, tulotasosta jne. ja mitä vaikutuksia muutoksilla on oppimiseen ja toimintaan koulussa.  
  • Tiedon reaaliaikaisuus