Teksti: Janne Korsimo
Koulun toimintaympäristö on muuttunut digitalisempaan muotoon viimeisten 15-20 vuoden aikana. Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna muutos on ollut 2000-luvun alusta kohtuullisen nopea. Muun yhteiskunnan mukana valtio ja kunnat satsasivat ensin verkkoihin ja tietokoneisiin ja Wilma tuli korvaamaan reissuvihkoa. 2010-luvulta sähköiset oppimateriaalit alkoivat tehdä tulemistaan ja viimeisen 5 vuoden aikana henkilökohtaiset laitteet ovat yleistyneet koulussa ja pilvipalvelut löytyvät todennäköisesti jokaisesta suomalaisesta koulusta. Henkilökohtaisten laitteiden myötä digitaalisten oppimateriaalien ja ympäristöjen pedagogiset mahdollisuudet ovat monipuolisemmat kuin koskaan. Korona toi tähän kaikkeen vielä oman boostin. Nyt siis ollaan tilanteessa, jossa sähköisen toimintaympäristön myötä tietoa kerätään päivittäin valtavasti. Tiedon kerääminen on ensimmäinen askel kohti digitalisaatiota.
Digitalisaatio on termi, jota käytetään usein. Ehkä liiankin usein ja huolettomasti. Ajattelen, että toimintaympäristön digitointi ei ole vielä digitalisaatiota, vaan digitalisaatioon liittyy opetuksen ja oppimisen prosessien uudelleen miettimistä ja kerätyn datan hyödyntämistä. Digitaalisen toiminnan avulla luodaan uutta arvoa. Teamsissä tai Classroomissa järjestetty ja arvioitu projektityö tai sähköinen koe ei mielestäni ole vielä digitalisaatiota, jos itse palautuksen tai arvioinnin prosessi pysyy entisellään tai kerättyä dataa ei jatkojalosteta. Toimintaympäristöä on toki vaihdettu, mutta toimintaympäristön mahdollistamaa uuttaa arvoa ei välttämättä ole hyödynnetty.
Kaikki varmasti tiedostavat, että mahdollisuudet ovat olemassa. Dataa on paljon ja datan käsittelyn välineet ovat viime vuosina kehittyneet valtavasti. Moni meistä lienee osallistunut seminaareihin, joissa esille tulevat tiedolla johtaminen, tekoäly, AI, oppimisanalytiikka. Ja ne tulevat mullistamaan opetuksen ja oppimisen. Itse huomaan otsani menevän kurttuun näistä puheista. Otsa kurttuun siksi, että mielestäni tiedolla johtaminen ja tekoäly kaikkine hienoine termeineen eivät tule, vaan ne täytyy tuoda osaksi opetuksen ja oppimisen toimintaympäristöä mahdollistamaan aito digitalisaatio. Tekoäly tekee jo hienoja asioita esim. puheen tunnistuksessa ja yritysten kaupallisuuden tukemisessa, mutta tekoäly ei ole ameeba, joka mukautuu automaattisesti tarpeen mukaan. Meidän pitää itse valjastaa koneiden laskentatehon ja matemaattisten tilastollisten menetelmien mahdollisuudet palvelemaan satojen oppimiseen vaikuttavien asioiden analysointia. Meidän pitää tunnistaa ja tunnustaa, että olemme vielä pitkän matkan juoksussa siirtymässä verryttelyalueelta lähtöviivalle. Tiedolla johtamisen konkreettiset palvelut vaikkapa tekoälyä hyödyntäen vaatii työhaalareiden pukemista. Ja usean eri ammattilaisen voimin.
Nyt takaisin mahdollisuuksiin. Erityisesti Suomen mahdollisuuksiin. Mutuna heitän, että Suomessa mahdollisuudet ovat paremmat kuin missään muussa maassa. Meillä on paljon valmiita rakenteita, esim. kansallinen väestörekisteri ja muutoinkin kehittynyt tietoyhteiskunta. Rakastamme tilastoja. Olemme keränneet valtavasti tietoaineistoja, joiden datoja voidaan yhdistää kansallisen ID:n eli hetun perusteella. Tilastokeskuksella on valmis konsepti, jossa yhdistämisen voi tehdä tietoturvallisesti ja tietosuojan kansainvälisiä periaatteita noudattaen. Suomen yliopistojen tutkimus on kv vertailussa huipputasolla ja tilastokeskuksella ja yliopistoilla on valmiit prosessit datan siirtämiseksi tutkimuksen käyttöön. Peruskoulun ja lukioiden osalta meillä on kansainvälisesti hyvin erikoinen tilanne. Käytännössä Suomen oppilashallinnossa on yksi toimija, johon kerääntyy päivittäin melko yhteismitallista dataa peruskoulujen ja lukioiden arjesta koko Suomessa. Kyseinen tilanne voi markkinoiden kannalta olla monesta näkökulmasta hankala, mutta kansallisen analytiikan edistämisen kannalta se on ihanteellinen.
Tähän väliin hieman lukuja:
14 382 arvosanaa
81 017 tapahtumaa
73 899 tuntimerkintää
3 353 pedagogista asiakirjaa
3 602 tukitoimea
599 hakemusta ja päätöstä
10 786 koearvosanaa
796 oppilasta
Yllä olevat ovat lukuja Ruskon perusopetuksen oppilashallinnosta eli Primuksesta lukuvuodelta 2020-2021. Primusdatassa päästään monta vuotta taaksepäin. Pelkästään tuntimerkintöjä löytyy vuosien takaa yli 600 000. Rusko on pieni kunta, oppilaita hieman alle 800. Isoissa kunnissa dataa on siis aivan valtavasti. Ihminen ei pysty käsittelemään tällaisia datamassoja ja tekemään niistä johtopäätöksiä.
Näistä ajatuksista on syntynyt Koulusta.fi. Koulusta.fi on OPH:n Innovatiivisten oppimisympäristöhankkeiden verkkosivu. Ensimmäinen hanke alkoi jo vuonna 2018 viiden kunnan kesken. Nykyisin hankesivusto kattaa meneillään olevaa kaksi hanketta, joissa kuntia on mukana yhteensä 15.
Hankeavustusten avulla pyrimme luomaan kuntien yhteistä datamallia oppilashallinnosta. Datamallin avulla rakennetaan raportteja luokanopettajille, aineenopettajille, rehtoreille ja muulle johdolle, oppilashuollolle ja tietysti myös oppilaille. Erilaisten raporttinäkymien avulla pyritään tarjoamaan työkaluja parempien päätöksiin arjessa. Ja pienin askelin pyritään valjastamaan tekoäly osaksi arjen ratkaisuja. Haastan kaikki kunnat mukaan Koulusta.fi-hankkeiden tekijöiden kanssa miettimään, miten voisimme luoda uutta arvoa arjessa syntyvästä datasta.
Kansainvälisessä vertailussa jääkiekkotermein meillä on vielä muutamien vuosien ajan 5-3 ylivoima muita maita vastaan. Nyt on aika iskeä. Nyt tarvitaan myös lainsäätäjiltä rohkeutta päätöksiin, jotta analytiikan kehittäminen ja palvelujen rakentaminen Suomessa on mahdollista. Pelkkä oppilashallinnon datan käsittely ei nimittäin riitä. Oppilaan elämässä ja hänen verkostossaan tapahtuu paljon asioita koulun ulkopuolella, joilla on suora vaikutus oppimiskyvykkyyteen.
Pidetään tavoite kirkkaana. Tavoite ei ole voittaa muita maita. Tai kilpailla keskenään, kuka rakentaa hienoimmat käppyrät. Tavoite löytyy nimittäin suoraan opetussuunnitelmasta. Sen mukaan opetuksen järjestäjän pitää tukea lasta tai nuorta ihmisenä kasvussa. Ihan jokaista yksilönä.
Oppimisanalytiikka avuksi oppimiseen 